Kirppistely maistuu puulta.

Viime aikoina olen kirppistellyt vähemmän, vaikka onhan kirpputoreilla tullut tuhlailtua tunti jos toinenkin esimerkiksi silloin, kun lapset ovat harrastuksissa. Sellaisella innolla kuin parhaimpina aikoina, en ole ihan varta vasten lähtenyt kiertämään kirppiksiä. Tällainen suvantovaihe on varmasti ihan hyväkin asia.  Jos lähden kirpputorilta tyhjin käsin, ajattelen, että ihanaa ettei tällä kerralla löytynyt mitään!

Tavaraa tuntuu olevan liikaa joka paikassa, mutta silti olen tosi huono vähentämään tavaraa. En välttämättä luokittelisi sitä himohamstraukseksi, en vain jaksa nähdä vaivaa viedäkseni tavaroita kirppikselle tai myydäkseni Facebookin ryhmissä. Kesän tullen täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä pöydän kanssa myymään johonkin tapahtumaan ylimäärät pois. Säästyy etukäteen hinnoittelusta, ilmoitusten tekemiseltä ja saa ehkä muutaman killingin taskun pohjalle.

Vuosi sitten osallistuin Siivouspäivään ja se oli todella kiva kokemus. Seuraava siivouspäivä on muuten jo muutaman viikon päästä eli lauantaina 27.5. (Lue lisää siivouspäivästä).

Mutta onhan tuossa tullut tehtyä ostos jos toinenkin. Kummasti silmät kiinnittyy aina samankaltaisiin tavaroihin, ja nyt on menossa puuta ja heinää vaihe. Minua viehättää tällä hetkellä tosi paljon rento ja boheemi, luonnonmateriaaleista kerätty tyyli. Paljon kasveja ja erilaisia koreja, juuttia ja puuta. En nyt ole laittamassa koko sisustusta uusiksi, mutta ehkä kaipaan jotain pientä kodikkuutta rikkomaan suoralinjaisuutta.

Nyt kuitenkin kiinnostelee puutarhahommat ja pihan siivous enemmän kuin sisällä istuminen, 

nautitaan auringosta ja lämmöstä niin kauan kuin sitä taas riittää!

Kasvihuone.

Kesä kolkuttelee jo ovella, joten pakostikin ajatukset harhailevat mökkeilyssä, auringonpaisteessa, sekä tuoreissa kesän kasviksissa ja marjoissa. Nyt kerron projektistani, jonka aion toteuttaa ensi kesän aikana, toivottavasti. Varmuutta lopputuloksesta ei nimittäin ole.

Tämä projekti on oikeastaan muutaman sattumuksen summa: Yhtenä päivänä lehtimyyjä soitteli ja kauppasi sisustuslehteä. Tarjous oli ihan hyvä, joten tartuin siihen. Kylkiäisiksi sai valita muutaman numeron haluamaansa toista lehteä, mutta mikään niistä oikein kolahtanut. Päätin valita jonkun puutarhajulkaisun, vaikka viherpeukalo en olekaan. Seuraavana päivänä äitini kertoi, että hänen ystävänsä naapurilla olisi kasvihuone jouten; Sen saisi ilmaiseksi kun vain purkaa ja hakee itse. Pakkohan tarjoukseen oli tarttua!

Nyt on kasvihuone olemassa, mutta se ei vielä riitä. Hankittavaa ja työtä on vielä todella paljon ennen kuin pääsee korjaamaan satoa. Euroja minulla ei paljon löydy, ja ne vähätkin pitäisi sijoittaa laskuihin ja kaikkeen muuhun tylsään. Päätin siis, että tähän kasvihuoneeseen en käytä pennin pyörylääkään.

Miten ajattelin toteuttaa kasvihuoneen valmiiksi asti, ja mahdollisesti saada sinne jotain elämäänkin? En tiedä.
Jotain hyödynnettävää (roskiin matkalla olevia) tarvikkeita meiltä löytyy kotoa ja jotain valmiiksi mökiltä. Roskalavoja täytyy katsoa uudesta kulmasta ja harjoittaa vaihtokauppaa. Täytyy kerjätä ihmisiltä tarpeettomia ruukkuja ja taimia. Kierrättää. Keksiä ratkaisuja. Kehittää vanhoille tavaroille uusia käyttötarkoituksia.

Sen verran olen saanut projektia alkuun, että "ostin" Lidlistä kasvien siemeniä ja osa niistä on ehtinytkin jo kasvuun. Ostamisella tarkoitan sitä, että palautin hirveän määrän pulloja ja panteilla sain ostettua tuotteet. Harmi kun en ottanut kuvaa pullokuitista, nyt ei ole todistusaineistoa :)
Facen kautta olen saanut kuusi paprikan taimea, toistaiseksi kaikki vielä hengissä.

Ideoita ja vinkkejä otetaan vastaan, ihan kasvihuoneen perustuksista ja sokkelista kasvien kasvatukseen saakka. Voit myös vinkata jos olet omassa blogissasi esitellyt oman kasvihuoneesi, kävisin mielelläni kurkkaamassa!

Suomi100- tuoli.

Aluksi huomio, tämä ei ole virallinen Suomi100- artikkeli.

Kiertelen paljon kirpputoreja, joskus ihan ajankuluksikin kun lapset ovat harrastuksissa tai on muuten tarve hukata aikaa. Välillä tarttuu mukaan jotain sellaisista "saa ottaa" pisteistä, jotka menisivät muuten roskikseen. Ensin tarttui mukaan kalustemaali. Ajattelin että kyllähän sen johonkin saa sudittua. Seuraavalla reissulla löytyi tuoli. Eikä mikä tahansa tuoli, vaan Jacob & Josef Kohnin valmistama wieniläistuoli, joka oli aivan karmeassa kunnossa. Totesin vain kirpputorinpitäjälle että otan sen tuolin matkaan ja katson jos saan siitä jotain aikaiseksi...

Tämä ei todellakaan mennyt niin kuin oppikirjoissa opetetaan, vaan enemmänkin niin kuin sattuu menemään. Poistin vanhan istuinosan päällysteen, putsasin tuolin hyvin, kiristelin kiinnityksiä ja sitten vain läiskin maalia menemään. Vähän improvisoiden jäätin selkänojasta osan maalaamatta tai maalasin siis puolihuolimattomasti. Siitä se idea sitten lähti, sinivalkoisuudesta johtuen nimesin tuolin siis Suomi100- tuoliksi.

Tuoli kuvastaa suomalaista periksiantamattomuutta ja hulluutta; Roskiskamastakin on tarve kehittää jotain toimivaa. Suomalaista käsityötä tuolissa on vain uusi maalipinta (ja sen hieno design), mutta käsittääkseni suomalaisuus ei ole ollut kriteerinä lanseerata näitä juhlavuoden tuotteita. Eli nyt on täälläkin startattu juhlavuosi.

Tuoli itsessään on muuten varmaan sata(100)vuotias. Pohjassa olevasta paperisesta tarrasta ei saanut selvää muutakuin että todella vanhalla fontilla kirjoitettu. Tuolin istuin osan kuviointi on vähän köpö verrattuna vastaaviin uudempiin, sekä liitokset ym. ovat todella vanhaa tekniikkaa. Ikä on vain arvaus, eli jos joltakulta löytyy enemmän tietoa niin saa kertoa :)

Köökistä päivää.

Voi Elämä minkä teit.

Niin se aika tekee temppunsa ja sitä huomaa että jossain vaiheessa polut vievät erisuuntiin. Niin hartaudella vaalittu tarjoiluvaunu (tai keittion aputaso, tarjoiluvaununa saattaisi olla vähän kömpelö) ei enää näyttänytkään istuvan keittiöömme.  Liian maalaishenkinen ja epäkäytännöllinen kokonaisuus. Eksyneiden tavaroiden kohtauspaikka.  Romujen kerääjä.

Vielä muistan kuinka löysin facekirppikseltä vaunun edulliseen hintaan. Silloin se oli vielä maalamatta, puunvärinen. Innoissani lähdin ostamaan vaunua, se asui silloin kerrostalon neljännessä kerroksessa, talossa jossa ei tietenkään ollut hissiä. Koin jänniä hetkiä kun kannoin aika painavaa ostosta alas kierreportaita, yksin. Jännää oli myös saada vaunu mahtumaan pikkuisen Fordini kyytiin. Lopulta sain rahdattua vaunun uuteen kotiinsa, jossa vastaanotto ei ollut toivottu. Mieheni inhosi sitä. Kaikki nämä vuodet mies on saanut katsella sitä joka päivä, innokkaana kantaa kahdessa muutossa ja kerran vielä saa kantaa vaunun autoon, ja kuskata sen mökille. Ihan kokonaan en viitsi siitä luopua, mutta "hän" saa nyt muuttaa maalaismaisemaan, jonne istuu paremmin.

Aiemman viritelmän tilalle tuli musta hyllykkö, ostin sen käytettynä mutta alunperin Ikealainen, joka toivottavasti toimii paremmin arkielämässä. Pölyjä saa varmasti pyyhkiä ahkerasti, mutta kun kaikki on esillä, tavarat on pakko pitää järjestyksessä.

Hyllykössä on suurin piirtein samat tavarat kuin aikaisemminkin, Maljakot ja kynttilät, keittokirjat, kananmunat ja kolikkopurkki sekä kirpparilta löytynyt kori on tarkoitettu kynille ja kalentereille ja muille samaan kategoriaan kuuluville asioille.

Yksi hylly on varattu lasten hedelmille, jotka tulivat aiemmalta hyllyltä alaspäin. Nyt lasten on helpompi ylettää niihin, Samalla hyllyllä on lisäksi mukit ja lautaset lapsille, niin ei tarvitse niitäkään kurotella kaapista.

Ostin kesällä yhdeltä kyläkirppikseltä maailman ruosteisimman pullotelineen, en tiedä miksi mutta se puhutteli minua. Nyt sekin löysi paikkansa ja voin naureskella niille, jotka naureskelivat minulle silloin ostoksesta; Sehän on kuin suunniteltu tuohon kohtaan! Siitäs saitte :)

Kaappi.

Bongasin Facebookin Roskalava- ryhmästä kaapin joka oli juuri oikean kokoinen meidän lasten makuuhuoneeseen. Kaappi ei ole mikään vanha, en sen paremmin tiedä mutta uskalsin kuitenkin lähteä vähän entraamaan sitä.

Kyselin Instagramissa hyviä ideoita kaapin väriksi ja sainkin pari vastausta ettei kannattaisi maalata. Totta on, että olisi kaappi ollut ok ihan noinkin, se ei vaan sopinut muihin huoneen kalusteisiin. Lasten sängyt ja lattia ovat pähkinän (?) väriset, hyllystä löytyy mäntyä ja on vielä maalattua puuta sekä vielä yhtä eriväristä puuta, joten aika soppa siitä olisi tullut. Lisäksi yksi seinä odottaa  (on odottanut jo aika kauan) tapettia joka on todella tumma. Eli helpommalla pääsin kun maalasin sen kaapin eikä tarvinnut koko huonetta laittaa uusiksi, lattioita myöden.

Värin valinta oli vaikeaa, ihan oikeasti olisin tahtonut maalata kaapin tummanharmaaksi tai armeijanvihreäksi, tulin kuitenkin siihen tulokseen että on parempi jos väri olisi vaalea. Valkoinen ei ollut vaihtoehto sillä halusin kaapin erottuvan taustaseinästä. Nappasin siis värin kirjoituspöydän lukulampusta ja yritin löytää värikartasta vastaavan ja lähimmäksi osui Tikkurilan Bebe. Lopputuloksesta tuli himpun verran vaaleampi kuin olin ajatellut, mutta se on oma syy sillä en vaivautunut kauppaan vertailemaan sävyjä (virhe!) vaan valitsin värin puhelimen näytöltä ja lähetin miehen maalikauppaan.

Huoneen vastakkaisella seinälle eli ikkunaseinälle sijoitin hempeän pastellinvärisen vaunun, joka on myös Roskalava- ryhmästä löydetty ja haettu. Satuin vielä saamaan kaveriltani useamman suurehkon viherkasvin jotka olivat poistolistalla kissojen takia, yksi löysi paikan kärryn päältä ja toinen kaapin päältä. Naurettavan pienellä budjetilla sai kivoja muutoksia lastenhuoneeseen ja kunhan saan tapetin seinälle niin huone alkaa olla kuosissa. Tähän sopii mainiosti sanonta:

"Yhden roska on toisen aarre!"

Edit. Tajusin että myös tuo kaapin vieressä lojuva naulakko on peräisin roskalavalta. Se odottaa että "joku" kiinnittäisi sen seinälle. Ensi kerralla kun lapset ovat taas sotkeneet huoneensa, voin siis hyvällä omalla tunnolla sanoa että huone on kuin kaatopaikka. 

Pikkula.

Nyt vihdoin kelpaa esitellä meidän kaikista pienin huone, pikkula. Eli siis vessa.
Eilinen päivä menikin ihan vessan lattialla makoillessa. Olen ennenkin joutunut turvautumaan vessan lattiaan, mutta tällä kertaa olosuhteet olivat kaikin puolin mukavammat ja olokin oli parempi kuin aikaisemmilla kerroilla.

Tämä pikkula on oikeastaan ollut vain lasten ja vieraiden käytössä, minulla on oma kylpyhuone yläkerrassa ja miehellä alakerrassa. Mitenkään kutsuva tila tämä ei ole ollut missään vaiheessa, vaikka olen yrittänyt maalata seiniä ja vaihtaa kalusteita jo aikaisemmin. Seinät olivat samaa sävyä kuin lattia alunperin, sekä allaskaappi oli myös vaaleanpunertava. Sen toki ymmärrän, että tällaista värivalintaa kukaan tekisi, vaan jo talon rakennus vaiheessa on käynyt virhe ja papereista löytyy lappunen jossa on reklamoitu rakennuttajalle väärän värisistä seinäpinnoista.

Syy miksi eilen vietin niin paljon aikaa lattianrajassa on se, että päällystin todella ruman värisen ja pinttyneen lian peittämän lattian eli DC fixsasin. En ole koskaan aiemmin käyttänyt kyseistä tuotetta enkä ole ollut kauhean kiinnostunutkaan siitä, mutta nyt päätin testata koska en keksinyt parempaakaan vaihtoehtoa. Jostain luin käyttökokemuksia että on kesytänyt lattiapinnoissakin ihan hyvin... Ja jos ei kestäkään niin saan helposti muovin irti lattiasta ja jatkan elämääni lompakko yhdeksän euroa kevyempänä.

Itse työn osuus oli aika hankalaa. Tila oli ahdas ja välillä änkesi jopa yleisöä samaan tilaan. Lattialla oli kaiken maailman putkia ja muuta joiden ympärille muovi piti askarrella. Muovi tarttui kiinni joka paikkaan ja itseensä. Muovi ryppyili. Loppujen lopuksi lattia on melkoinen palapeli ja jonkun silmään ala-arvoisesti asennettu, mutta nyt se kelpaa ainakin minulle. Ja parempi on kelvata muullekin perheelle.

Musta lattia toi sellaista fiilistä jota olin alitajuisesti hakenutkin. Aikoinaan ihastuin Tallinnassa ravintola F-Hoonen naistenhuoneeseen, kaikessa karmeudessaan. Onneksi löysin vielä arkistojen uumenista kuvan siitä; HIENO, eikö vain?!

EDIT. 

No niin. 

Onnistuin poistamaan sen kuvan ikuisiksi ajoiksi.

Täytyy siis lähteä paikan päälle Tallinnaan, 

jos haluaa nähdä tämän "kuuluisan" WC:n.

Inventaario.

Olen lähdössä oikein kirpparikierrokselle tänään, joten tässä nopea inventaario edellisten kuukausien lemppari hankinnoista: