Eteisen uusi kaappilöytö.

Käväsin tuossa eräänä päivänä pyörähtämässä kierrätyskeskuksessa, ja mihin siellä törmäsinkään?

60- luvun liinavatekaappiin ja vielä suht edullisesti verrattuna siihen, kuinka paljon niistä tänä päivänä pyydetään. Oikeastaan ihan vahingossa ja huomaamatta lähdin tekemään kauppoja kaapista ja vasta kun ajelin kotiin päin kaappi kyydissä, ymmärsin ettei sille ole sopivaa paikkaa eikä edes tarvetta.

Muutamaan paikkaan sitä mallailtuani päätin, että eteisessä kenkähyllyn virkaa toimittanut joku-muu-hyllykkö sai väistyä kaapin tieltä.

Kaappi vetää sisäänsä vähän vähemmän kenkiä kuin edellinen ratkaisu, mutta pidän siitä että kengät ovat ovien takana. Koon puolesta kaappi istuu tuohon syvennykseen ihan hyvin, saan edelleen laukut roikkumaan koukuista ja kaapin päälle saa avaimet ja muut asiat säilytykseen.

Bongasin sillä samalla kierrätyskeskusreissulla myös tuollaisen kauniin muotoisen peilin kolmella eurolla. Unohdin vain silloin kaappi hössötyksen keskellä ostaa sen, joten täytyi myöhemmin palata ostamaan peili; Onneksi se oli vielä tallella. Peili on tarkoitus ripustaa seinälle kunhan saan jotain millä ripustaa.

Jostain, en yhtään muista mistä, tarttui mukaan myös tämä näppärä kenkä-kaveri.

Ja hei, kasvihuone projekti eteenee hitaasti mutta varmasti (!), koitan saada jotain yhteenvetoa aikaiseksi lähipäivinä.

Kirppistely maistuu puulta.

Viime aikoina olen kirppistellyt vähemmän, vaikka onhan kirpputoreilla tullut tuhlailtua tunti jos toinenkin esimerkiksi silloin, kun lapset ovat harrastuksissa. Sellaisella innolla kuin parhaimpina aikoina, en ole ihan varta vasten lähtenyt kiertämään kirppiksiä. Tällainen suvantovaihe on varmasti ihan hyväkin asia.  Jos lähden kirpputorilta tyhjin käsin, ajattelen, että ihanaa ettei tällä kerralla löytynyt mitään!

Tavaraa tuntuu olevan liikaa joka paikassa, mutta silti olen tosi huono vähentämään tavaraa. En välttämättä luokittelisi sitä himohamstraukseksi, en vain jaksa nähdä vaivaa viedäkseni tavaroita kirppikselle tai myydäkseni Facebookin ryhmissä. Kesän tullen täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä pöydän kanssa myymään johonkin tapahtumaan ylimäärät pois. Säästyy etukäteen hinnoittelusta, ilmoitusten tekemiseltä ja saa ehkä muutaman killingin taskun pohjalle.

Vuosi sitten osallistuin Siivouspäivään ja se oli todella kiva kokemus. Seuraava siivouspäivä on muuten jo muutaman viikon päästä eli lauantaina 27.5. (Lue lisää siivouspäivästä).

Mutta onhan tuossa tullut tehtyä ostos jos toinenkin. Kummasti silmät kiinnittyy aina samankaltaisiin tavaroihin, ja nyt on menossa puuta ja heinää vaihe. Minua viehättää tällä hetkellä tosi paljon rento ja boheemi, luonnonmateriaaleista kerätty tyyli. Paljon kasveja ja erilaisia koreja, juuttia ja puuta. En nyt ole laittamassa koko sisustusta uusiksi, mutta ehkä kaipaan jotain pientä kodikkuutta rikkomaan suoralinjaisuutta.

Nyt kuitenkin kiinnostelee puutarhahommat ja pihan siivous enemmän kuin sisällä istuminen, 

nautitaan auringosta ja lämmöstä niin kauan kuin sitä taas riittää!

Kasvihuone.

Kesä kolkuttelee jo ovella, joten pakostikin ajatukset harhailevat mökkeilyssä, auringonpaisteessa, sekä tuoreissa kesän kasviksissa ja marjoissa. Nyt kerron projektistani, jonka aion toteuttaa ensi kesän aikana, toivottavasti. Varmuutta lopputuloksesta ei nimittäin ole.

Tämä projekti on oikeastaan muutaman sattumuksen summa: Yhtenä päivänä lehtimyyjä soitteli ja kauppasi sisustuslehteä. Tarjous oli ihan hyvä, joten tartuin siihen. Kylkiäisiksi sai valita muutaman numeron haluamaansa toista lehteä, mutta mikään niistä oikein kolahtanut. Päätin valita jonkun puutarhajulkaisun, vaikka viherpeukalo en olekaan. Seuraavana päivänä äitini kertoi, että hänen ystävänsä naapurilla olisi kasvihuone jouten; Sen saisi ilmaiseksi kun vain purkaa ja hakee itse. Pakkohan tarjoukseen oli tarttua!

Nyt on kasvihuone olemassa, mutta se ei vielä riitä. Hankittavaa ja työtä on vielä todella paljon ennen kuin pääsee korjaamaan satoa. Euroja minulla ei paljon löydy, ja ne vähätkin pitäisi sijoittaa laskuihin ja kaikkeen muuhun tylsään. Päätin siis, että tähän kasvihuoneeseen en käytä pennin pyörylääkään.

Miten ajattelin toteuttaa kasvihuoneen valmiiksi asti, ja mahdollisesti saada sinne jotain elämäänkin? En tiedä.
Jotain hyödynnettävää (roskiin matkalla olevia) tarvikkeita meiltä löytyy kotoa ja jotain valmiiksi mökiltä. Roskalavoja täytyy katsoa uudesta kulmasta ja harjoittaa vaihtokauppaa. Täytyy kerjätä ihmisiltä tarpeettomia ruukkuja ja taimia. Kierrättää. Keksiä ratkaisuja. Kehittää vanhoille tavaroille uusia käyttötarkoituksia.

Sen verran olen saanut projektia alkuun, että "ostin" Lidlistä kasvien siemeniä ja osa niistä on ehtinytkin jo kasvuun. Ostamisella tarkoitan sitä, että palautin hirveän määrän pulloja ja panteilla sain ostettua tuotteet. Harmi kun en ottanut kuvaa pullokuitista, nyt ei ole todistusaineistoa :)
Facen kautta olen saanut kuusi paprikan taimea, toistaiseksi kaikki vielä hengissä.

Ideoita ja vinkkejä otetaan vastaan, ihan kasvihuoneen perustuksista ja sokkelista kasvien kasvatukseen saakka. Voit myös vinkata jos olet omassa blogissasi esitellyt oman kasvihuoneesi, kävisin mielelläni kurkkaamassa!

Suomi100- tuoli.

Aluksi huomio, tämä ei ole virallinen Suomi100- artikkeli.

Kiertelen paljon kirpputoreja, joskus ihan ajankuluksikin kun lapset ovat harrastuksissa tai on muuten tarve hukata aikaa. Välillä tarttuu mukaan jotain sellaisista "saa ottaa" pisteistä, jotka menisivät muuten roskikseen. Ensin tarttui mukaan kalustemaali. Ajattelin että kyllähän sen johonkin saa sudittua. Seuraavalla reissulla löytyi tuoli. Eikä mikä tahansa tuoli, vaan Jacob & Josef Kohnin valmistama wieniläistuoli, joka oli aivan karmeassa kunnossa. Totesin vain kirpputorinpitäjälle että otan sen tuolin matkaan ja katson jos saan siitä jotain aikaiseksi...

Tämä ei todellakaan mennyt niin kuin oppikirjoissa opetetaan, vaan enemmänkin niin kuin sattuu menemään. Poistin vanhan istuinosan päällysteen, putsasin tuolin hyvin, kiristelin kiinnityksiä ja sitten vain läiskin maalia menemään. Vähän improvisoiden jäätin selkänojasta osan maalaamatta tai maalasin siis puolihuolimattomasti. Siitä se idea sitten lähti, sinivalkoisuudesta johtuen nimesin tuolin siis Suomi100- tuoliksi.

Tuoli kuvastaa suomalaista periksiantamattomuutta ja hulluutta; Roskiskamastakin on tarve kehittää jotain toimivaa. Suomalaista käsityötä tuolissa on vain uusi maalipinta (ja sen hieno design), mutta käsittääkseni suomalaisuus ei ole ollut kriteerinä lanseerata näitä juhlavuoden tuotteita. Eli nyt on täälläkin startattu juhlavuosi.

Tuoli itsessään on muuten varmaan sata(100)vuotias. Pohjassa olevasta paperisesta tarrasta ei saanut selvää muutakuin että todella vanhalla fontilla kirjoitettu. Tuolin istuin osan kuviointi on vähän köpö verrattuna vastaaviin uudempiin, sekä liitokset ym. ovat todella vanhaa tekniikkaa. Ikä on vain arvaus, eli jos joltakulta löytyy enemmän tietoa niin saa kertoa :)

Takkahuoneen uusi pöytä.

Minua on jo pitkään ahdistanut takkahuoneemme ruokaryhmä, joka on / oli mahdottoman mukava istua, mutta esteettisesti ei kiva. Ja kaikenlisäksi kaupasta ostettu. Hyvin se palveli vajaa kymmenen vuotta, mutta viimein se sai väistyä "uuden" tieltä.

Törmäsin myynnissä olevaan vanhaan klaffipöytään facessa, ja sainkin sen edullisesti (20) itselleni. Heti huomasin että pöytä on vanha ja aitoa käsityötä sepän takomine nauloineen ja saranoineen, mutta todellinen ikä yllätti: Kaiken pähkäilyn jälkeen tulin siihen tulokseen että pöytä on varmasti 1800- luvulta, ehkä 1880 voisi olla suht lähellä oikeaa valmistusvuotta. 

Pöytä oli paljon korkeampi kuin nykyiset pöydät, eikä suoralta kädeltä sopinutkaan käyttöön. Jonkin aikaa mietin, saako näin vanhaa tavaraa lähteä korjailemaan ja ropailemaan, tulin kuitenkin tulokseen että se on minun pöytä ja saan tehdä sille mitä haluan. Jalkoja oli jo jossain vaihessa korjailtu sekä toisen klaffin ulkoreuna oli huonokuntoinen. Lyhensin jalkoja ja molempia klaffeja n. 10 cm käsipelillä, joten lopputulos ei ole liian viimeistelty (lue: suora). Putsasin pöydän hyvin, en kuitenkaan lähtenyt poistamaan maaleja enkä paikkaamaan kolhuja, lopuksi maalasin autotallista löytyneellä maalilla. 

Alunperin olin suunnitellut pöydän kaveriksi pinnatuoleja, mutta pöydän jalkojen sijainnin takia hainkin mökiltä (navetan vintiltä) ukkini tekemät penkit, jotka kuuluvat oikeasti keittiössä olevaan pöytään. Keittiönpöydän tarinan voit lukea TÄÄLTÄ. Pöydän ympärille mahtuu muuten vaivattomasti kymmenen aikuista ja lapsia enemmänkin, ainakin 12. On siis aika möhkäle.

Takkahuoneen fiilis on tällä hetkellä sellainen metsästysmajamainen. Jotain pitäisi keksiä että saisi erilaisen tunnelman, täytyy varmaan alkaa miettimään uutta väriä seinille. Mitään hirveän modernia en halua, mutta pikkaisen ruostetta ja jotain vähän creepyä huone kaipaa. Onko ehdotuksia?

Kaappi.

Bongasin Facebookin Roskalava- ryhmästä kaapin joka oli juuri oikean kokoinen meidän lasten makuuhuoneeseen. Kaappi ei ole mikään vanha, en sen paremmin tiedä mutta uskalsin kuitenkin lähteä vähän entraamaan sitä.

Kyselin Instagramissa hyviä ideoita kaapin väriksi ja sainkin pari vastausta ettei kannattaisi maalata. Totta on, että olisi kaappi ollut ok ihan noinkin, se ei vaan sopinut muihin huoneen kalusteisiin. Lasten sängyt ja lattia ovat pähkinän (?) väriset, hyllystä löytyy mäntyä ja on vielä maalattua puuta sekä vielä yhtä eriväristä puuta, joten aika soppa siitä olisi tullut. Lisäksi yksi seinä odottaa  (on odottanut jo aika kauan) tapettia joka on todella tumma. Eli helpommalla pääsin kun maalasin sen kaapin eikä tarvinnut koko huonetta laittaa uusiksi, lattioita myöden.

Värin valinta oli vaikeaa, ihan oikeasti olisin tahtonut maalata kaapin tummanharmaaksi tai armeijanvihreäksi, tulin kuitenkin siihen tulokseen että on parempi jos väri olisi vaalea. Valkoinen ei ollut vaihtoehto sillä halusin kaapin erottuvan taustaseinästä. Nappasin siis värin kirjoituspöydän lukulampusta ja yritin löytää värikartasta vastaavan ja lähimmäksi osui Tikkurilan Bebe. Lopputuloksesta tuli himpun verran vaaleampi kuin olin ajatellut, mutta se on oma syy sillä en vaivautunut kauppaan vertailemaan sävyjä (virhe!) vaan valitsin värin puhelimen näytöltä ja lähetin miehen maalikauppaan.

Huoneen vastakkaisella seinälle eli ikkunaseinälle sijoitin hempeän pastellinvärisen vaunun, joka on myös Roskalava- ryhmästä löydetty ja haettu. Satuin vielä saamaan kaveriltani useamman suurehkon viherkasvin jotka olivat poistolistalla kissojen takia, yksi löysi paikan kärryn päältä ja toinen kaapin päältä. Naurettavan pienellä budjetilla sai kivoja muutoksia lastenhuoneeseen ja kunhan saan tapetin seinälle niin huone alkaa olla kuosissa. Tähän sopii mainiosti sanonta:

"Yhden roska on toisen aarre!"

Edit. Tajusin että myös tuo kaapin vieressä lojuva naulakko on peräisin roskalavalta. Se odottaa että "joku" kiinnittäisi sen seinälle. Ensi kerralla kun lapset ovat taas sotkeneet huoneensa, voin siis hyvällä omalla tunnolla sanoa että huone on kuin kaatopaikka. 

Inventaario.

Olen lähdössä oikein kirpparikierrokselle tänään, joten tässä nopea inventaario edellisten kuukausien lemppari hankinnoista: