Joissain blogeissa on puhuttu "omasta tyylistä", ja siitä kuinka sen löytää ja kuinka mieli muuttuukin ajan kanssa. Omaa tyyliäni olen myös etsinyt ja nyt yhden elämän virstanpylvään lähestyessä uskon pikkuhiljaa löytäneeni sen. Ainakin tyylin joka sopii tähän elämäntilanteeseen.
Trendejä on ollut jo monenlaisia tänä aikana kun olen omaa huushollia pitänyt, useaan olen myös lähtenyt mukaan. Olen myös huomannut että trendit vaihtuvat nopeasti, joten noin kerran vuoteen saisi laittaa koko sisustuksen uusiksi jos mielii siellä aallonharjalla ratsastaa.
Nyt kun asumme semi-uudessa talossa, joutuu vähän kikkailemaan että saa jonkun järjen pidettyä sisustamisessa. Materiaalit ovat (valitettavasti) kuitenkin uusia, joten vaikka kuinka haluaisin kodin näyttävän satavuotta vanhalta hirsitalolta, se ei sitä kuitenkaan ole eikä tule.
Alunalkaen en pitänyt käytetyistä ja kierrätetyistä tavaroista, nykyään en muuta huolisi ellei ole pakko. Pidän ajan patinasta varsinkin metallissa, ja mitä ruosteisempi sitä parempi.
Rappioromanttinen voisi kuvailla tyyliäni, ilman sitä romanttista. En ole kovin romanttinen tyyppi, pelkkä rappio kelpaa hyvin.
Välillä ihan hävettää minkälaista romua tulee kotiin kannettua. Välillä ostokset täytyy piilottaa ja laittaa esille kuin ne olisi ollut siinä jo pitkään.
Luulen, että lähipiirissäni minua aletaan pitämään outona ennenpitkää. Onneksi voin vedota sukuvikaan, ainakin hamstraamisen suhteen.
Ja hei, olenhan minä saanut jotain valmiiksikin!
Ne tuolit (KLIK), jotka olivat siinä kunnossa ettei muuta kuin maalia pintaan, ovat nyt väliaikaisesti keittiössämme kahden pinnatuolin kaverina keittiönpöydän ääressä.
