Voi eteinen.

Oletko koskaan  miettinyt mitä toisten päässä liikkuu? Tai on liikkunut? Esimerkiksi poliitikkojen?
Tai arkkitehtien. Minä mietin tälläkin hetkellä. Joskus törmää niin muka-hyvin suunniteltuihin ratkaisuihin jotka eivät käytännössä toimi ollenkaan. Esimerkiksi meidän eteinen.

Heti ulko-oven vasemmalta puolelta lähtee portaat yläkertaan L-muodossa ja näin ollen portaiden alle jää aika paljon hukkatilaa. Oven oikealla puolella on kaksi metriä tilaa vaatteille ja kengille.

Portaiden alla on myös patteri.

Näin talviaikaan nelihenkisellä perheellä on yllättävän paljon vaatteita käytössä, varsinkin kenkiä täytyy olla joka lähtöön kelien ja käyttötarkoituksen mukaan. Kenkätelineeksi hankin joskus Jyskistä hyllykön, joka on tarkoitettu kai kirjahyllyksi oikeasti. Kengät tuovat luonnollisesti lunta ja kuraa sisään, joten lattia on usein märkä. Paksu juuttimatto pelastaa sukat kastumiselta kun eteisestä pujotellaan kenkien läpi yläkertaan.

Oikeanpuoleisella seinustalla on iso vaatekaappi joka on yleensä ängetty täyteen vähemmällä käytöllä olevia vaatteita ja aikuisten olisi tarkoitus laittaa takkinsa sinne nätisti henkariin roikkumaan. Lapsilta se henkarointi ei ihan onnistu, joten olen laittanut lapsille oman naulakon portaiden alle, vähän lyhyempinä kun mahtuvat siellä pukemaan. Hanskoille ja pipoille on laatikosto, lasten ylimääräisille kengille pärekori.

Lapsille tarkoitettu naulakko on vaihtunut jo monta kertaa, tämän hetkinen ratkaisu on tuntunut kaikista toimivimmalta tähän asti. Tämä onkin sellainen helppo DIY- kyhäelmä. Minulla ei ollut tarkkaa suunnitelmaa, vaan lähdin vain tekemään ja lopputulos on ainakin toistaiseksi pysynyt kasassa :)

Tähän tarvittiin 2 kpl Ikean hyllynkannattimia, liimapuulevy (80cm), harjanvarsi, kaksi vahvaa kumilenkkiä, muutama ruuvi ja s-koukkuja tai henkareita.

Käytin tähän sellaista aavistuksen tukevampaa harjanvartta, jonka sahasin noin metrin pituiseksi.

Hyllynkannattimet kiinnitin seinään niin, että päälle tuleva levy menee tasan kannattimien ulkoreunan kanssa.

Naulakon voi kasata eri tavoilla, joko niin että harjanvarsi tulee ylös-etuosaan henkaritangoksi, tai alas-takaosaan tangoksi koukuille. Hyllylevy on helppo kiinniittää kahdella ruuvilla kannattimissa valmiiksi olevien reikien kohdalta (Riippuu tangon paikasta kiinnitetäänkö etummaisista vai taaemmista rei'istä.) Harjanvarren voi lukita paikoilleen kumilenkkien avulla. Naulakkoa on helppo muunnella myöhemmin tarpeen mukaan.

Hyvin mahtuu myös kahdentoista lapsen vaatteet naulakkoon. Testattu on :)

Pakko mainita vielä, että aloitin tämän tekstin kirjoittamisen varmaan jo viime vuonna, mutta syntisen huonon kuvien laadun takia olen pyöritellyt sitä ja unohtanut välillä kokonaan. Nyt päätin kuitenkin puskea tämän ulos, sillä minun mielestä tuo naulakko on ihan kehitys kelpoinen hökötys, jota muutkin pienen budjetin harrastajat voisi kokeilla.

Pikkula.

Nyt vihdoin kelpaa esitellä meidän kaikista pienin huone, pikkula. Eli siis vessa.
Eilinen päivä menikin ihan vessan lattialla makoillessa. Olen ennenkin joutunut turvautumaan vessan lattiaan, mutta tällä kertaa olosuhteet olivat kaikin puolin mukavammat ja olokin oli parempi kuin aikaisemmilla kerroilla.

Tämä pikkula on oikeastaan ollut vain lasten ja vieraiden käytössä, minulla on oma kylpyhuone yläkerrassa ja miehellä alakerrassa. Mitenkään kutsuva tila tämä ei ole ollut missään vaiheessa, vaikka olen yrittänyt maalata seiniä ja vaihtaa kalusteita jo aikaisemmin. Seinät olivat samaa sävyä kuin lattia alunperin, sekä allaskaappi oli myös vaaleanpunertava. Sen toki ymmärrän, että tällaista värivalintaa kukaan tekisi, vaan jo talon rakennus vaiheessa on käynyt virhe ja papereista löytyy lappunen jossa on reklamoitu rakennuttajalle väärän värisistä seinäpinnoista.

Syy miksi eilen vietin niin paljon aikaa lattianrajassa on se, että päällystin todella ruman värisen ja pinttyneen lian peittämän lattian eli DC fixsasin. En ole koskaan aiemmin käyttänyt kyseistä tuotetta enkä ole ollut kauhean kiinnostunutkaan siitä, mutta nyt päätin testata koska en keksinyt parempaakaan vaihtoehtoa. Jostain luin käyttökokemuksia että on kesytänyt lattiapinnoissakin ihan hyvin... Ja jos ei kestäkään niin saan helposti muovin irti lattiasta ja jatkan elämääni lompakko yhdeksän euroa kevyempänä.

Itse työn osuus oli aika hankalaa. Tila oli ahdas ja välillä änkesi jopa yleisöä samaan tilaan. Lattialla oli kaiken maailman putkia ja muuta joiden ympärille muovi piti askarrella. Muovi tarttui kiinni joka paikkaan ja itseensä. Muovi ryppyili. Loppujen lopuksi lattia on melkoinen palapeli ja jonkun silmään ala-arvoisesti asennettu, mutta nyt se kelpaa ainakin minulle. Ja parempi on kelvata muullekin perheelle.

Musta lattia toi sellaista fiilistä jota olin alitajuisesti hakenutkin. Aikoinaan ihastuin Tallinnassa ravintola F-Hoonen naistenhuoneeseen, kaikessa karmeudessaan. Onneksi löysin vielä arkistojen uumenista kuvan siitä; HIENO, eikö vain?!

EDIT. 

No niin. 

Onnistuin poistamaan sen kuvan ikuisiksi ajoiksi.

Täytyy siis lähteä paikan päälle Tallinnaan, 

jos haluaa nähdä tämän "kuuluisan" WC:n.

Raikastus.

Vihdoin!

Vihdoin sain sopivan hetken ja itsestäni sen verran irti, että maalasin yläkerran olohuoneen beigen väriset seinät, yllätys yllätys, valkoiseksi. Olohuone on ollut ihan kiva aikaisemminkin, mutta olen jossain elämän vaiheessa saanut tiedostamattani jonkinlaisia traumoja juuri tuosta beigestä väristä, enkä vieläkään koe sitä omaksi värikseni. Se on niin tylsä, niin tunkkainen ja imee kaiken valon itseensä.
Ja mainitsinko jo, TYLSÄ.

Toistaiseksi vielä muut ruskeat seinät saivat jäädä, eli erkkerin  myyränruskeat seinät sekä musta-ruskea tapetti telkkarin taakse. Tapetin tilalle harkitsen jotain uutta, vielä ei ole sopivaa ideaa tullut vastaan.  Kunhan saan uuden sohvan, joka odottaa verhoilua, paikalleen niin sitten alkaa vasta paremmin hahmottua koko tila. Nykyinen sohva on kulkenut jo vuosia mukanamme. Ah niin kulahtanut, mutta mukava istua ja koko perhe mahtuu yhtä aikaa rötköttämään siinä.

Valkoinen maali raikasti koko yläkertaa todella paljon. Jouduin tietysti ottamaan verhotangot irti että sain maalattua ikkunaseinän, ja itseasiassa myös verhottomuus tuo tilaan raikkautta. Luulen että verhotangot jäävät nyt kokonaan pois.

Kultaisen sohvapöydän löysin joskus vuosia sitten ikean alennusmyynnistä, mieheni oli silloin ihan kauhuissaan miten ruma pöytä voi edes olla. Ostin kun halvalla sain. Nykypäivänä joku voisi pitää sitä jopa trendikkäänä! Toinen  pöytä oli jätetty tänne taloon kun muutimme, ja aikansa se pyöri milloin parvekkeella ja milloin autotallissa, kunnes päätin maalata sen mustaksi alkuperäisen kirsikan sijaan. Ihan kiva siitäkin tuli.

En ole toistaiseksi perehtynyt valokuvaukseen kovinkaan intohimoisesti vaan kuvaan ihan vain puhelimella, mikä on toisaalta tosi näppärää kun saa valokuvat tallennettua suoraan niin että voi käyttää läppärillä ilman sen enempiä siirtämisiä. Teen mielummin postaukset siis läppärillä. Tällä kertaa vain sattui käymään niin että puhelimeni meni rikki enkä osannut varmuuskopioida uudesta vehkeestä niitä kuvia, joten tätäkin koitin saada julkaistua pari viikkoa, joten nyt parin viikon kokemuksella, olen edelleen ihan fiiliksissä muutoksesta.

Jos olisin kiinnostunut hankkimaan paremman kameran, mitä suosittelisit?

Takkahuone.

Meillä on takkahuone. Se on toiminut lähinnä läpikulkuna takapihalle, imurin säilytyspaikkana, sekä silloin harvoin kun on ollut juhlia tai muuten vaan enemmän porukkaa, olemme istuneet sen kuusipaikkaisen pöydän ääressä. Näihin hetkiin se iso pöytä on korvaamaton (vaikkakin ehkä vähän jo aikansa elänyt...) 

Isännän kehotuksesta ryhdyin vaihtamaan järjestystä sekä kalusteita sellaiseksi, että takkahuoneessa viihtyisi joskus muulloinkin kuin tilanne sitä pakosti vaatii. 

No, tästä selvittiin pienellä vaivalla; Vanha kirjakaappi sekä viiskytluvun (?) pöytä vaihtoivat paikkaa. Pöydän vieressä oli ennen Domus- tuolit, muttei ne ihan sopinut nyt tähän tarkoitukseen, joten hain autotallista siellä vuodenpäivät seisseet nojatuolit nyt vihdoin käyttön. Nyt vain odotellaan talvea ja pakkasia, takkatulen ääressä nautittavia rommitoteja ja glögiä...

 

Keittiö.

Tervetuloa kierrokselle keittiöömme!

   

Keittiö. Keittiö on talon sydän. 

Keittiössä vietän ehdottomasti eniten aikaani. 

Kotona aamu alkaa aamukahvia juoden keittiönpöydän ääressä. Selailen puhelinta keittiössä. Herätän lapset ja raahaan heidät keittiöön heräilemään. Ruokin koiran. Lapset syövät aamupalaa. Haen lapsille vatteita jotka he pukevat keittiössä. Jos en lähde aamulla töihin, palaan lasten kouluun viennin jälkeen takaisin keittiönpöydän ääreen aamupalalle. Aloitan siivouksen keittiöstä. Välillä saatan istua läppärin kanssa, Laitan ruokaa. Haen lapset ja läksyt tehdään keittiönpöydällä. Syödään. Lähden töihin, keittiöön. Palaan töistä ja rauhoitun keittiössä päivän tapahtumista. En sentään nuku keittiössä, en ainakaan vielä! 

Tämä puoli keittiöstämme ei ainakaan omaa silmää hivele, tai sitten olen vain niin kyllästynyt. Suureen remonttiin ei ole rahkeita, mutta jotain pientä voisi ehkä keksiä...

Kodinkoneita pitäisi vaihtaa ainakin ja välitilan laatoitus on aika kaukana siitä mitä itse olisin valinnut. Siihen minulla on jo pieni ideanpoikainen kasvamassa, odottamassa oikeaa hetkeä. Kaapin oville ei nyt tällä hetkellä voi mitään... 

Toisesta suunnasta keittiö onkin erinäköinen, tuo on se osio joka on "omaa käsialaa", keittiön kiinteät kalusteet kun sattuivat olemaan jo silloin kun ostimme talon eikä niihin ole kajottu sen enempää. 

Takana olevan tarjoiluvaunun olen hankkinut käytettynä ja maalannut sen valkoiseksi. Ihan näppärä säilytystilana ja eksyneiden tavaroiden kokoontumispaikkana... 

Tuo hyllykkö on kasattu ihan liimapuulevystä ja kannakkeista, tykkään siitä ideana ja aikaisemmin olen myös virittänyt tietokonehuoneesen vastaavanlaisen. Hyllyillä on vaihteleva kollaasi tavaroita ja yleensä myös hedelmiä ja muuta vastaavaa. Tänään oli hedelmät käynyt vähiin, onneksi oli myös vanhoja kuvia jemmassa :)

Jemmakuva...

Keittiönpöydästä olinkin jo kertonut aiemmassa postauksessa, sen pääset lukemaan tästä.

Lampun olen löytänyt kirppikseltä, se on Ornon Limppu- valaisin jonka on suunnitellut Heikki Turunen. 

Keittiön kaikki pikkusälä on hyvin pitkälti myös kirpparilöytöjä. Pyrin siihen että tavaroilla on myös käyttö tarkoitus ja pelkät koriste esineet olisivat minimissä. Toki joukkoon mahtuu myös vain kaunistuksia, kuten tuo hauska sieni joka kurkkii touhujamme hyllyn reunalta. Purkeissa on näppärä säilyttää pattereita ja kolikoita ja sen semmoista pikku tavaraa.

 

Mikä tila on sinusta teidän kodin sydän? Onko teidän keittiö sellainen kuin haluaisit? Mitä muuttaisit?

Ajattelua.

Ajattelin näin ensin vähän kertoa kodistamme Mustajoella.

Talomme on sinänsä ihan ok, kymmenen vuotta vanha pakettitalo,  niin peruspuitteet ovat toistaiseksi hyvässä kunnossa ja suurempia remontteja ei ole tiedossa. Eli, siis uudesta keittiöstä ja kylpyhuoneessa saa vain haaveilla. Olemme asuneet kolme vuotta talossa,  jonka pintamateriaalit on valinnut joku muu kuin me. Tyylit eivät myöskään ihan kohtaa tai sitten aika on jo ajanut ohi muutamista vuosituhannenalun "trendeistä".  Muutaman huoneen tapetit olen vaihtanut valkoiseen maaliin mutta suurimmalta osin pinnat ovat samat kuin silloin kun muutimme taloon.

"Mitä h#ttoa. Kolme vuotta muutosta ja ne roosaruusutapetin on vieläkin seinässä. Näköjään kaikkeen tottuu. Ne muuten lähtee ens viikolla mäkeen."

Olen vähän tuurisisustaja, ideoita olisi paljon mutta toteutus saattaa jäädä välillä puolitiehen. Projekteista saan iloa elämään ja niitä onkin useampia keskeneräisinä ja jonoksi asti tulevia suunnitelmissa. 

Suurinosa huonekaluistamme ja muista satunnaisista tavaroista ovat tulleet meille käytettynä, perittynä, kierrätettynä ja kerättyjä. 

Ja tässä vinkki tulevasta projektista :