Köökistä päivää.

Voi Elämä minkä teit.

Niin se aika tekee temppunsa ja sitä huomaa että jossain vaiheessa polut vievät erisuuntiin. Niin hartaudella vaalittu tarjoiluvaunu (tai keittion aputaso, tarjoiluvaununa saattaisi olla vähän kömpelö) ei enää näyttänytkään istuvan keittiöömme.  Liian maalaishenkinen ja epäkäytännöllinen kokonaisuus. Eksyneiden tavaroiden kohtauspaikka.  Romujen kerääjä.

Vielä muistan kuinka löysin facekirppikseltä vaunun edulliseen hintaan. Silloin se oli vielä maalamatta, puunvärinen. Innoissani lähdin ostamaan vaunua, se asui silloin kerrostalon neljännessä kerroksessa, talossa jossa ei tietenkään ollut hissiä. Koin jänniä hetkiä kun kannoin aika painavaa ostosta alas kierreportaita, yksin. Jännää oli myös saada vaunu mahtumaan pikkuisen Fordini kyytiin. Lopulta sain rahdattua vaunun uuteen kotiinsa, jossa vastaanotto ei ollut toivottu. Mieheni inhosi sitä. Kaikki nämä vuodet mies on saanut katsella sitä joka päivä, innokkaana kantaa kahdessa muutossa ja kerran vielä saa kantaa vaunun autoon, ja kuskata sen mökille. Ihan kokonaan en viitsi siitä luopua, mutta "hän" saa nyt muuttaa maalaismaisemaan, jonne istuu paremmin.

Aiemman viritelmän tilalle tuli musta hyllykkö, ostin sen käytettynä mutta alunperin Ikealainen, joka toivottavasti toimii paremmin arkielämässä. Pölyjä saa varmasti pyyhkiä ahkerasti, mutta kun kaikki on esillä, tavarat on pakko pitää järjestyksessä.

Hyllykössä on suurin piirtein samat tavarat kuin aikaisemminkin, Maljakot ja kynttilät, keittokirjat, kananmunat ja kolikkopurkki sekä kirpparilta löytynyt kori on tarkoitettu kynille ja kalentereille ja muille samaan kategoriaan kuuluville asioille.

Yksi hylly on varattu lasten hedelmille, jotka tulivat aiemmalta hyllyltä alaspäin. Nyt lasten on helpompi ylettää niihin, Samalla hyllyllä on lisäksi mukit ja lautaset lapsille, niin ei tarvitse niitäkään kurotella kaapista.

Ostin kesällä yhdeltä kyläkirppikseltä maailman ruosteisimman pullotelineen, en tiedä miksi mutta se puhutteli minua. Nyt sekin löysi paikkansa ja voin naureskella niille, jotka naureskelivat minulle silloin ostoksesta; Sehän on kuin suunniteltu tuohon kohtaan! Siitäs saitte :)

Keittiö.

Tervetuloa kierrokselle keittiöömme!

   

Keittiö. Keittiö on talon sydän. 

Keittiössä vietän ehdottomasti eniten aikaani. 

Kotona aamu alkaa aamukahvia juoden keittiönpöydän ääressä. Selailen puhelinta keittiössä. Herätän lapset ja raahaan heidät keittiöön heräilemään. Ruokin koiran. Lapset syövät aamupalaa. Haen lapsille vatteita jotka he pukevat keittiössä. Jos en lähde aamulla töihin, palaan lasten kouluun viennin jälkeen takaisin keittiönpöydän ääreen aamupalalle. Aloitan siivouksen keittiöstä. Välillä saatan istua läppärin kanssa, Laitan ruokaa. Haen lapset ja läksyt tehdään keittiönpöydällä. Syödään. Lähden töihin, keittiöön. Palaan töistä ja rauhoitun keittiössä päivän tapahtumista. En sentään nuku keittiössä, en ainakaan vielä! 

Tämä puoli keittiöstämme ei ainakaan omaa silmää hivele, tai sitten olen vain niin kyllästynyt. Suureen remonttiin ei ole rahkeita, mutta jotain pientä voisi ehkä keksiä...

Kodinkoneita pitäisi vaihtaa ainakin ja välitilan laatoitus on aika kaukana siitä mitä itse olisin valinnut. Siihen minulla on jo pieni ideanpoikainen kasvamassa, odottamassa oikeaa hetkeä. Kaapin oville ei nyt tällä hetkellä voi mitään... 

Toisesta suunnasta keittiö onkin erinäköinen, tuo on se osio joka on "omaa käsialaa", keittiön kiinteät kalusteet kun sattuivat olemaan jo silloin kun ostimme talon eikä niihin ole kajottu sen enempää. 

Takana olevan tarjoiluvaunun olen hankkinut käytettynä ja maalannut sen valkoiseksi. Ihan näppärä säilytystilana ja eksyneiden tavaroiden kokoontumispaikkana... 

Tuo hyllykkö on kasattu ihan liimapuulevystä ja kannakkeista, tykkään siitä ideana ja aikaisemmin olen myös virittänyt tietokonehuoneesen vastaavanlaisen. Hyllyillä on vaihteleva kollaasi tavaroita ja yleensä myös hedelmiä ja muuta vastaavaa. Tänään oli hedelmät käynyt vähiin, onneksi oli myös vanhoja kuvia jemmassa :)

Jemmakuva...

Keittiönpöydästä olinkin jo kertonut aiemmassa postauksessa, sen pääset lukemaan tästä.

Lampun olen löytänyt kirppikseltä, se on Ornon Limppu- valaisin jonka on suunnitellut Heikki Turunen. 

Keittiön kaikki pikkusälä on hyvin pitkälti myös kirpparilöytöjä. Pyrin siihen että tavaroilla on myös käyttö tarkoitus ja pelkät koriste esineet olisivat minimissä. Toki joukkoon mahtuu myös vain kaunistuksia, kuten tuo hauska sieni joka kurkkii touhujamme hyllyn reunalta. Purkeissa on näppärä säilyttää pattereita ja kolikoita ja sen semmoista pikku tavaraa.

 

Mikä tila on sinusta teidän kodin sydän? Onko teidän keittiö sellainen kuin haluaisit? Mitä muuttaisit?

Ukin pöytä.

Hauskaa kun päivä pitenee ja mielikin virittäytyy jo kevääseen. Ihan eritavalla löytyy  energiaa kun vielä kuukausi sitten. 

Nyt on monta projektia yhtäaikaa päällä, katsotaan tuleeko yhdestäkään valmista!

Jossain blogissa kysyttiin kirjoittajalta mikä on hänen tärkein ts. lempiesineensä / tavaransa / huonekalunsa?

Vastaus oli mielestäni ehdottomasti kummastuttava. 

Lempiesinettä ei ollut, hän ei luonut tunnesidettä materiaan. 

Aloin miettimään oliko itselläni jokin esine tai huonekalu josta en ikimaailmassa luopuisi tai mikä on tärkein. Vaikka olen luonut tunnesiteen moneen (liian moneen) tavaraan, ei silti tarvinnut kauaa miettiä. Ehdottomasti keittiönpöytä.

Keittiönpöytä on ukkini tehnyt ilmeisesti koulussa puutöissä. Pohjassa lukee että pöytä on tehty 1954, eli ukki oli noin neljätoista nikkaroidessaan  pöydän. 

Paljon on vettä virrannut ja pöydästä se näkyy, mutta mielestäni kuuluukin näkyä. Kulmista paistaa vanhat maalikerrokset ja paikoittain maali on huonostikin lohkeillut, mutta silti olen välillä entrannut vain pöydän pintaa kalustemaalilla. 

Hauskinta pöydässä on sen alapinta. Ennenvanhaan kun ei ollut telkkareita ja mobiililaitteista puhumattakaan, lapset ovat kai tykänneet leikkiä pöydän alla ja kirjoitella ja piirrellä sen alapintaan. "xxx was here" tyyppisiä kirjoituksia on allekirjoittanut niin ukkini veljineen kuin myös seuraavaa sukupolvea oleva isäni. 

 

Mikä on sinulle tärkein esine tai  asia?