Kirppistely maistuu puulta.

Viime aikoina olen kirppistellyt vähemmän, vaikka onhan kirpputoreilla tullut tuhlailtua tunti jos toinenkin esimerkiksi silloin, kun lapset ovat harrastuksissa. Sellaisella innolla kuin parhaimpina aikoina, en ole ihan varta vasten lähtenyt kiertämään kirppiksiä. Tällainen suvantovaihe on varmasti ihan hyväkin asia.  Jos lähden kirpputorilta tyhjin käsin, ajattelen, että ihanaa ettei tällä kerralla löytynyt mitään!

Tavaraa tuntuu olevan liikaa joka paikassa, mutta silti olen tosi huono vähentämään tavaraa. En välttämättä luokittelisi sitä himohamstraukseksi, en vain jaksa nähdä vaivaa viedäkseni tavaroita kirppikselle tai myydäkseni Facebookin ryhmissä. Kesän tullen täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä pöydän kanssa myymään johonkin tapahtumaan ylimäärät pois. Säästyy etukäteen hinnoittelusta, ilmoitusten tekemiseltä ja saa ehkä muutaman killingin taskun pohjalle.

Vuosi sitten osallistuin Siivouspäivään ja se oli todella kiva kokemus. Seuraava siivouspäivä on muuten jo muutaman viikon päästä eli lauantaina 27.5. (Lue lisää siivouspäivästä).

Mutta onhan tuossa tullut tehtyä ostos jos toinenkin. Kummasti silmät kiinnittyy aina samankaltaisiin tavaroihin, ja nyt on menossa puuta ja heinää vaihe. Minua viehättää tällä hetkellä tosi paljon rento ja boheemi, luonnonmateriaaleista kerätty tyyli. Paljon kasveja ja erilaisia koreja, juuttia ja puuta. En nyt ole laittamassa koko sisustusta uusiksi, mutta ehkä kaipaan jotain pientä kodikkuutta rikkomaan suoralinjaisuutta.

Nyt kuitenkin kiinnostelee puutarhahommat ja pihan siivous enemmän kuin sisällä istuminen, 

nautitaan auringosta ja lämmöstä niin kauan kuin sitä taas riittää!

Köökistä päivää.

Voi Elämä minkä teit.

Niin se aika tekee temppunsa ja sitä huomaa että jossain vaiheessa polut vievät erisuuntiin. Niin hartaudella vaalittu tarjoiluvaunu (tai keittion aputaso, tarjoiluvaununa saattaisi olla vähän kömpelö) ei enää näyttänytkään istuvan keittiöömme.  Liian maalaishenkinen ja epäkäytännöllinen kokonaisuus. Eksyneiden tavaroiden kohtauspaikka.  Romujen kerääjä.

Vielä muistan kuinka löysin facekirppikseltä vaunun edulliseen hintaan. Silloin se oli vielä maalamatta, puunvärinen. Innoissani lähdin ostamaan vaunua, se asui silloin kerrostalon neljännessä kerroksessa, talossa jossa ei tietenkään ollut hissiä. Koin jänniä hetkiä kun kannoin aika painavaa ostosta alas kierreportaita, yksin. Jännää oli myös saada vaunu mahtumaan pikkuisen Fordini kyytiin. Lopulta sain rahdattua vaunun uuteen kotiinsa, jossa vastaanotto ei ollut toivottu. Mieheni inhosi sitä. Kaikki nämä vuodet mies on saanut katsella sitä joka päivä, innokkaana kantaa kahdessa muutossa ja kerran vielä saa kantaa vaunun autoon, ja kuskata sen mökille. Ihan kokonaan en viitsi siitä luopua, mutta "hän" saa nyt muuttaa maalaismaisemaan, jonne istuu paremmin.

Aiemman viritelmän tilalle tuli musta hyllykkö, ostin sen käytettynä mutta alunperin Ikealainen, joka toivottavasti toimii paremmin arkielämässä. Pölyjä saa varmasti pyyhkiä ahkerasti, mutta kun kaikki on esillä, tavarat on pakko pitää järjestyksessä.

Hyllykössä on suurin piirtein samat tavarat kuin aikaisemminkin, Maljakot ja kynttilät, keittokirjat, kananmunat ja kolikkopurkki sekä kirpparilta löytynyt kori on tarkoitettu kynille ja kalentereille ja muille samaan kategoriaan kuuluville asioille.

Yksi hylly on varattu lasten hedelmille, jotka tulivat aiemmalta hyllyltä alaspäin. Nyt lasten on helpompi ylettää niihin, Samalla hyllyllä on lisäksi mukit ja lautaset lapsille, niin ei tarvitse niitäkään kurotella kaapista.

Ostin kesällä yhdeltä kyläkirppikseltä maailman ruosteisimman pullotelineen, en tiedä miksi mutta se puhutteli minua. Nyt sekin löysi paikkansa ja voin naureskella niille, jotka naureskelivat minulle silloin ostoksesta; Sehän on kuin suunniteltu tuohon kohtaan! Siitäs saitte :)

Inventaario.

Olen lähdössä oikein kirpparikierrokselle tänään, joten tässä nopea inventaario edellisten kuukausien lemppari hankinnoista:

Takkahuone.

Meillä on takkahuone. Se on toiminut lähinnä läpikulkuna takapihalle, imurin säilytyspaikkana, sekä silloin harvoin kun on ollut juhlia tai muuten vaan enemmän porukkaa, olemme istuneet sen kuusipaikkaisen pöydän ääressä. Näihin hetkiin se iso pöytä on korvaamaton (vaikkakin ehkä vähän jo aikansa elänyt...) 

Isännän kehotuksesta ryhdyin vaihtamaan järjestystä sekä kalusteita sellaiseksi, että takkahuoneessa viihtyisi joskus muulloinkin kuin tilanne sitä pakosti vaatii. 

No, tästä selvittiin pienellä vaivalla; Vanha kirjakaappi sekä viiskytluvun (?) pöytä vaihtoivat paikkaa. Pöydän vieressä oli ennen Domus- tuolit, muttei ne ihan sopinut nyt tähän tarkoitukseen, joten hain autotallista siellä vuodenpäivät seisseet nojatuolit nyt vihdoin käyttön. Nyt vain odotellaan talvea ja pakkasia, takkatulen ääressä nautittavia rommitoteja ja glögiä...

 

Syksy.

Nyt on syksy.
Kalenteri näyttää vasta vähän yli elokuun puolenvälin, mutta haaveet kesän lämpimistä ilmoista alkaa hiipua, eikä yhtään lohduta tieto siitä että seuraavat kahdeksan (8) kuukautta tulee olemaan tätä samaa kuraa ja märkaa.  Eilisestä toukokuuhun asti ykkösasusteeni tulee olemaan villasukat.

Toisaalta, alkaa näkemään kodin taas uudessa valossa. Tekstiilit, jotka vielä muutama hetki sitten näyttivät tunkkaisilta, ovat nyt tunnelmallisen kutsuvia, lämpöä huokuvia. Monia remontointi ideoita pyörii mielessä, ja nyt kun ei tarvitse pihalla viihtyä niin niiden toteuttaminenkin onnistuu todennäköisemmin.

Retroperintölakanat isoäidiltä sopivat syksyyn.

Muuten, siitä kolmenkympinkriisistä, loppuviimein se osui minunkin kohdalleni ja tein kriisipäissäni radikaaleja muutoksia elämässäni. Niistä myöhemmin lisää... :)

Ruskean yliannostus.

Tässä päivänä muutamana kiertelin kirppiksiä ja kävin myös kierrätyskeskuksessa. Jännästi silmiini osui vain ruskeita esineitä :) Jännä sinänsä että en kovin paljon edes pidä ruskeasta sisustuksessa, johtuen toden näköisesti jonkinlaisesta ruskean yliannostuksesta. Vai olisikohan mieli muuttumassa...?

Perhostaulut löytyivät kiertsistä, olisikohan ollut 20 sentin kappale hintaan. Ajattelin sijoittaa ne lasten huoneeseen joskus, kun saan sinne jotain järkeä.

Tosi kiva ( ja kaivattu ) työtuoli löytyi myös kiertsistä kahden eken hintaan. Ei paha. 

Ruskea vinyyli oli saanut pari reikää osakseen vuosien varrella, joten poistin sen ja todennäköisesti tuoli jää ihan "paljaalleen".

Tätä Finelin pannua kävin jo aikaisemmin ihmettelemässä ja hypistelemässä ennen kuin ostin sen. En ole vieläkään ihan varma onko se kovin kaunis. Ihan käyttökuntoinen se kyllä on. Ostin pois kuitenkin kun halvalla sain.

Tämä vanha(?) ja likainen (!) pullonavaajapapparainen oli mielestäni tosi hauska. En tiedä tästä mitään enkä oikein osaa arvatakaan. Patinan alta pilkottaa luultavasti kupari, ja tosi painavakin se on. 

Mistäköhän löytyisi lisää tietoa tästä? Oletko törmännyt tällaiseen jossain?

Löytojä ja yllätyksiä!

Eilinen päivä valkeni synkkänä ja tuntui muutenkin että kaikki olivat nousseet vasemmalla jalalla sängystään. Onneksi oli vapaapäivä. Päätin, että parempi lähteä vähän tuulettumaan sillä aikaa kun lapset ovat kouluissaan. Arvatkaa kannattiko?

Päätin lähteä eri suuntaan kuin yleensä, tutustumaan pariin kirpputoriin jossa en ole aikaisemmin käynyt ( tai toisessa kerran mutta pikaisesti vain) niiden aukioloaikojen meidän aikatauluihin sopimattomuuden vuoksi.

Ensimmäinen kirpputori oli todella siisti, samassa tilassa toimii myös sisustuskauppa ja kahvila, ja ihmisiä tuntui olevan paljon liikenteessä. Mukaani tarttui eriparisia, sinisävyisiä vanhoja Arabian astioita (ja myös ei Arabiaa), joita olen tiedostamatta alkanut haalimaan. Eräs vanhempi herrasmies tuli pilke silmäkulmassaan kyselemään eikö pitäisi olla kaksi kahvikuppia eikä vain yksi ;)

Toinen kirpputori oli vanhassa hallissa ja ensivaikutemaltaan ei niin siisti kuin ensimmäinen. Mutta tavara oli hyvää. Ja sitä oli paljon. Myös täältä tarttui mukaani Arabiaa ja sitten tosi kivat leivoshaarukat. Nämä astiat ja välineet tulevat ihan käyttöön, sitten kun on mökki joskus valmiina. Pakkasin ne jo pahvilaatikkoon odottamaan.

Huomasin myös rullalla olevan vanhan paperijulisteen tai mainoksen. Paperi oli niin haurasta etten viitsinyt sitä sen enempää availla sitä vaan päätin ottaa sen halvan hinnan takia ja tutkia enemmän kotona. Ja kotona siitä kuoriutui vallan mainio löydös!

Helan och Halvan, eli Ohukainen ja Paksukainen, elokuvajuliste! Mahtavaa! Ja miten vanha! Alareunassa on teksti "Borås Kliché & Litografiska AB" joka on ruotsalainen vanha painotalo, ymmärsin että nimi olisi vaihdettu toiseksi vuonna 1933. Julisteen koko on 70x100.

Ja kuten ostoskanavalla sanotaan; "Eikä siinä vielä kaikki!"

Helan och Halvan- julisteen sisällä oli rullalla toinen juliste. Vaikutti siltä että edes myyjä ei ollut tiennyt sen olemassa olosta. Se on ilmeisesti jokin opetusjuliste kääpälajeista. Alareunassa lukee "Tilgmannin kivipaino, Helsinki" Tämäkin juliste on siis oikeasti vanha. Ja todella hyväkuntoinen, ihan muutama ryppy siihen on ajan saatossa tullut ja yhdestä kohdasta vähän saanut osumaa.

Kuvat eivät nyt ole kauhean suunniteltuja ja aseteltuja, näpsin kuvat vain kun olen niin täpinöissäni näistä! Kehykset täytyy hankkia ja sitten alkaa miettiä mihin nämä oikein sijottaisin? Uskomaton tuuri, eikö vain?