Kirpputorilta terveisiä.

Ihana kevät tekee tuloaan, maljakossa taas uusi kimppu tulppaaneja. Ei haittaa vaikka ulkona sataa räntää kuin Esterin juuri sieltä. Tällä hetkellä se sataa näköjään vaakasuoraan. Nice.

Valkoisten tulppaanien joukkoon oli päässyt  yksi joka halusi eroittua joukosta hempeän vaaleanpunaisena. Erikoisen piristävää mielestäni.

Olen käynyt kiertelemässä lähiaikoina tosi paljon kirppareita, on käynyt melkein jo työstä. Onneksi on joitain ihanuuksia jäänyt haaviinkin, joten muutaman kuvan laitan esille.

Kivat käsintehdyt shakkilaudan ja nappulat löysin ensimmäisenä, tarkoitus on ehkä sijoittaa nämä tällähetkellä remontin alla olevaan lasten "viihdehuoneeseen" , mutta sopivat ne itseasiassa tuohonkin ihan näppärästi. Ei kyllä tainnut veistäjä päästä tuntipalkoille tällä kaupalla.

Kaiken maailman kippoja ja kuppeja myös tarttui mukaan, ihan muutamasta viitsin ottaa kuvia, varsinaisia huippulöytöjä en tehnyt (ai niin,, paitsi Steltonin termarin) mutta ihan kivoja käyttöesineitä kylläkin. Osa Arabiaa ja osa ei. Arabian keittolautaset tuli mukaan 20cnt kappale ja  ne meni suoraan käyttöön. 

Riihimäen purkit löytyivät kaikki eri kirpputoreilta, oliskohan ollut yhteensä n. 5 euroa. 

Hauskin ostos oli tämä vanha liukuri, eli taivutettu vanerinpala. Joku radikaali oli hienosti kirjoittanut nimensäkin siihen. Ajattelin kyllä vähän raaputella ja lakata uudestaan tämän, onhan se  aika anarkistinen tuon tekstin kanssakin. Tulikohan Siskosta juppi, hippi vai punkkari?  

Ukin pöytä.

Hauskaa kun päivä pitenee ja mielikin virittäytyy jo kevääseen. Ihan eritavalla löytyy  energiaa kun vielä kuukausi sitten. 

Nyt on monta projektia yhtäaikaa päällä, katsotaan tuleeko yhdestäkään valmista!

Jossain blogissa kysyttiin kirjoittajalta mikä on hänen tärkein ts. lempiesineensä / tavaransa / huonekalunsa?

Vastaus oli mielestäni ehdottomasti kummastuttava. 

Lempiesinettä ei ollut, hän ei luonut tunnesidettä materiaan. 

Aloin miettimään oliko itselläni jokin esine tai huonekalu josta en ikimaailmassa luopuisi tai mikä on tärkein. Vaikka olen luonut tunnesiteen moneen (liian moneen) tavaraan, ei silti tarvinnut kauaa miettiä. Ehdottomasti keittiönpöytä.

Keittiönpöytä on ukkini tehnyt ilmeisesti koulussa puutöissä. Pohjassa lukee että pöytä on tehty 1954, eli ukki oli noin neljätoista nikkaroidessaan  pöydän. 

Paljon on vettä virrannut ja pöydästä se näkyy, mutta mielestäni kuuluukin näkyä. Kulmista paistaa vanhat maalikerrokset ja paikoittain maali on huonostikin lohkeillut, mutta silti olen välillä entrannut vain pöydän pintaa kalustemaalilla. 

Hauskinta pöydässä on sen alapinta. Ennenvanhaan kun ei ollut telkkareita ja mobiililaitteista puhumattakaan, lapset ovat kai tykänneet leikkiä pöydän alla ja kirjoitella ja piirrellä sen alapintaan. "xxx was here" tyyppisiä kirjoituksia on allekirjoittanut niin ukkini veljineen kuin myös seuraavaa sukupolvea oleva isäni. 

 

Mikä on sinulle tärkein esine tai  asia?

Haaveita.

Tällä hetkellä en ihan tiedä mihin suuntaan lähteä haaveiden ja unelmien kanssa.

Sen tiedän että joskus ne tulevat toteutumaan, sen verran voimakkaasti veri vetää sinne suuntaan, mutta aikataulullisesti ei välttämättä niin nopeasti kuin haluaisin. 

Laitan kuvatulvan, sillä niinkuin tiedetään, yksi kuva kertoo enemmän kuin... 

Tässä siis muutama tuhatta sanaa:

Kyseessä on siis 1904 rakenettu "sukutilani", josta aion kunnostaa oleskelukelpoisen kesäpaikan.

Tai ainakin haaveissa on. 

Tai ainakin on ollut. 

Projekteja.

Joulu meni, vuosi vaihtui ja loppiainenkin oli jo.  Ja samoin kohta loma on ohi.
Lomalle olin suunnitellut muutaman entisöinti projektin loppuun saattamista, mutta vähän nyt näyttää siltä että valmista ei tule. Ihan vaan siksikin etten osaa päättää minkälaisen lopputuloksen haluaisin.

Joku onnellinen on joskus maalannut itse näiden tuolien pinnat sekä jalat valkoiseksi, alunperin olleet mitä ilmeisemmin kokonaan puun väriset. Alunperin olin innostunut maalaamaan pinnat ja jalat mustaksi, niin kuin näitä perinteisesti on tottunut näkemään, mutta nyt alkaa vaakakupissa painamaan myös tuo luonnollinen väri...

Aikamoinen rapsuttaminen näissä tuoleissa on, yhteensä näitä on puoli tusinaa (6) ja jokainen ottaa, tai on ainakin ottanut nelisen tuntia putsata. Pääsääntöisesti olen siklannut ja viimeistellyt hiomapaperilla, jälkikäteen oisi ehkä jollain myrkyllä saanut maalin kätevämmin irti.

Eipä ole turhan tarkka ollut maalari...

Yllättäen sain myös toiset tuolit entrattavaksi. Nämä on jo siinä kunnossa että puunvärille jättäminen ei onnistu. Onneksi sitä mustaa maalia jo löytyy, joten sillä sitten vetelen ainakin nämä kaksi.

Joulu.

Jouluaatto on huomenna. Olin suunnitellut jouluna tekeväni vaikka minkälaista asiaa, ja olin myös suunnitellut että tänä vuonna ehdin valmistautumaan ajoissa, pakkanen täyteen jouluruokia, leivonnaisia. Itse tehtyjä joulutervehdyksiä, sinappia ja hillokkeita.
Hups.






Kolme päivää sitten kävin ostamassa jouluruoat,  lahjat, kaikki. Eli se siitä.

No, ei myöskään ykkösasia ole ollut tämän blogin kirjoittaminen, muutaman kuvan olen muistanut napsaista sieltä täältä.

Tunnelmallista joulua, ystäväiseni!

 

Joulua kohti.

Ajatukset suuntautuvat jo jouluun ja yllättävästi kirpparikierroksilla on tarttunut mukaan jouluhenkisiä tavaroita, tavaroita joihin en muuhun vuoden aikaan kiinnittäisi huomiota.

Mikä se onkaan se jouluntaika, joka saa ihmisen pois lestistään ja ihan höperöksi?

Ensimmäinen "löytöni " oli vanha ja karmeassa kunnossa oleva alpakka(?)vati. Ihanan perinteinen ja romanttinen!

Kuvassa ennen puhdistusta.

 Katseeni kiinnittyi ihan mielivaltaisesti myös jouluisiin kankaisiin sekä liinoihin ja verhoihin, muutama tarttui myös mukaan. Kävin kiskaisemassa myös tuija-paran mukaan kuvaan takapihalta, parempien havukasvien puutteessa.

Jotenkin tuo mummolafiilis lämmittää näin joulun alla.

Vähän eri tyyliin löysin myös kankaita, ehkä ne päätyvät verhoiksi jossain vaiheessa..?

Tavoitteenani oli löytää myös "roskille" eli manteleille ja rusinoille joku kiva kipponen, ja sehän löytyi. En tiedä miksi mutta kiposta tuli vahvasti joku lapsuudenmuisto mieleen. Kotona huomasin sen olevan Riihimäen tuotantoa.

Etsin myös vanhaa kirjaa joulukorttiaskarteluihin ja löysinkin Kodin keittiötieto- kirjan. Aloin jo miettimään raaskiinko sittenkään laittaa sitä silpuksi, ihan päteviä vinkkejä siinä näytti olevan.

Ehdoton suosikkini on myös Aalto-piparkakkumuotti, tällaisen Aalto fanin unelma :)

Kynttilän jalat kuuluvat tietysti myös jouluun, nämä puiset hankin kuitenkin ehkä jo viime keväänä?

Ja sitten se paras osuus ja salaisuus, eli kaikki nämä ostokset olivat joko kaksi ekeä tai alle, eli kukkarokin kiittää ja kumartaa. Joulun odotus alkakoon.

Ajattelua.

Ajattelin näin ensin vähän kertoa kodistamme Mustajoella.

Talomme on sinänsä ihan ok, kymmenen vuotta vanha pakettitalo,  niin peruspuitteet ovat toistaiseksi hyvässä kunnossa ja suurempia remontteja ei ole tiedossa. Eli, siis uudesta keittiöstä ja kylpyhuoneessa saa vain haaveilla. Olemme asuneet kolme vuotta talossa,  jonka pintamateriaalit on valinnut joku muu kuin me. Tyylit eivät myöskään ihan kohtaa tai sitten aika on jo ajanut ohi muutamista vuosituhannenalun "trendeistä".  Muutaman huoneen tapetit olen vaihtanut valkoiseen maaliin mutta suurimmalta osin pinnat ovat samat kuin silloin kun muutimme taloon.

"Mitä h#ttoa. Kolme vuotta muutosta ja ne roosaruusutapetin on vieläkin seinässä. Näköjään kaikkeen tottuu. Ne muuten lähtee ens viikolla mäkeen."

Olen vähän tuurisisustaja, ideoita olisi paljon mutta toteutus saattaa jäädä välillä puolitiehen. Projekteista saan iloa elämään ja niitä onkin useampia keskeneräisinä ja jonoksi asti tulevia suunnitelmissa. 

Suurinosa huonekaluistamme ja muista satunnaisista tavaroista ovat tulleet meille käytettynä, perittynä, kierrätettynä ja kerättyjä. 

Ja tässä vinkki tulevasta projektista :